15.11.2017

Unelmakoti ja mun ajatuksia sisustukseen


Rakastan siis oikeasti rakastan suunnitella sitä unelmakotia. Parastahan ois jos niitä vois rakentaa usean ja usealle paikkakunnalle ja eri maihin. Jos oisin tooosi rikas ja onnekas ihminen, mulla olis Australiassa rannalla isoikkunallinen talo, Norjassa lapissa hirsihuvila, pieni mummonmökki maalla peltojen keskellä, Helsingissä kattohuoneisto ja  jossain saaristossa mökki. Voisin vuokrailla niitä sillon kun en tarvitse kaikkia ja silti mun ei ikinä tarvis miettiä yöpaikkoja kun reissukuume iskee, ei tarvis miettiä sopiiko joku tavara kotiin kun ois valinnan varaa minne sen vie, ja remontoitavaakin ois aina. Nojoo se siitä, mutta onneks mulla on ees hyvä mielikuvitus. :D Tässä pieni tiivistelmä tän hetken unelmakodista.
Omakotitalo järven rannalla, isot ikkunat, lyhyt matka pk-seudulle, ulkosauna, verstas, nukkuma-aitta ja ateljee pihassa. Työhuone, sauna ja palju. Autotalli ainakin kahdelle autolle ja läskipyörälle, jonka joskus mahdollistan itselleni. Paljon valoa, korkeat huoneet, rohkeita ratkaisuja sekä ajan saatossa muunneltavia tiloja. Haluan lastenhuoneen näyttävän siltä että lapsi asuu siellä eikä äiti tai isä :D Kalanruotokuviota, puuta, musta keittiö, valkoinen puulattia, iso terassi ja omenapuita. Olis huikea saada kultaiset, mustat tai valkoiset altaat ja hanat. :D  Koti pitää näyttää siltä että siellä asuu joku mutta jossa mieli lepää. Ei liikaa kalusteita eikä koristeita. Tavaroilla on tarina tai ne on muuten tarkasti hankittuja. ( ei onnistu, kirppikset ja roskalavat on best.)
Mun tyyli on päällisin puolin pysynyt samana jo pitkään mutta tykkään silti kokeilla uusia ideoita. Vaikka tykkään kukkatapeteista, vanhoista vetimistä, valokatkaisimista, niin enemmän mun tyylistä löytyy sitä modernia ja skandinaavista. Onneksi muotiin on tullut muun väriset seinät kuin ne ikuiset valkoiset. Ihmiset mut mukaan lukien on alkanut enemmän tuomaan omaa tyyliä esiin. Vanhat kalusteet on noussut myös pinnalle ja niitä ei meinaa kohtuullisella hinnalla enään saada kun ovat sen verran haluttua tavaraa.

Kesällä mun työkaveri totes että mun koti näyttää blogikodilta. Ihmiset facebookin sisustusryhmässä sanoo haluavansa nähdä muitakin kuin koteja sisustuslehdistä. Todennäköisesti ihmiset kyllä tietävät että lapsiperheessä koti näyttää facebookin kuvissa paljon siistimmältä, kuin esimerkiksi arkena lasten tullessa harkoista. Kaikenlisäksi sinne oli lähdetty kiireellä repien kaikki tavarat alas kaapista että löytyisi ne oikeat pelihousut. :D Yleensäkkin vähän katsotaan mitä nettiin laitetaan mutta silti takuuta ei ole romukasasta joka saattaa olla nurkan takana kuvaushetken. Siispä jos tuntuu että joku paikka repsottaa niin kokeile rajata tai sommitella, kuva näyttää varmasti jo paljon siistimmmältä. Tällä hetkellä en saa fiilistä kuvata omaakaan kotia, koska vaatteet roikkuvat tuolilla ja sänky sikinsokin täynnä erivärisiä- ja kokoisia tyynyjä. Siivouspäivän koittaessa (jota hyvin siirrän "huomiseksi" ) kamera on taas käytössä ahkerasti. Oon ollut väsynyt joten ei oo jaksanut edes kaikesta olla niin tarkka. Onneksi omistan suhteellisen vähän tavaraa niin siivouspäivät menee nopeasti. Kumpa en enempää edes haalisi niin voin joskus saada sen minimalistisen kodin. Nyt jätän teidät näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä!


1.11.2017

Kirjoittamisen vaikeus

Valkoinen näyttö. Tekstiä puoli sivua ja taas tyhjä näyttö. Tiiättekö sen tunteen kun ajatuksissa olis monta monta asiaa mistä kirjoittaa. Niin monta kohtaamista, kompastumista ja kiitollisuutta että niistä vois kirjoittaa kirjan. Mutta mun ongelma on se etten löydä sitä punasta lankaa. Teksti hyppii ja pomppii siihen tahtiin etten itsekkään oo perillä mistä asiasta mun oikeasti piti kirjoittaa. Tää asia kostautuu mulle ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään somessa. En osaa jakaa mun ajatuksia jos en saa niitä järkevään 
muotoon.Sitten toiset yrittää kysyä et mikä juttu sulla oli mielessä tai mitä tarkotat. Meillä on jo Paulin kanssa oma läppä mun jutuista. Kun ne aina jää siihen " mulla ois yks juttu" vaiheeseen. Voi kuinka se helpottais montaa väärinkäsitystä ja pettymystä kun osais avata suun.  
Kaikki on nyt oikeastaan tosi hyvin, uusien juttujen lähestyessä ja koulusta stressin painaessa päälle ajatukset on vähän sekaisin. Lumi tuli ja toistaiseksi se on vieläkin maassa. Tää pimeys saa jotenkin kaikki synkkyydet mieleen vaikkei niitä olisikaan, se on hassua kuinka iso merkitys valon määrällä on mielialaan. Ihanat tunnelmaillat saapui mutta silti voisin skipata tästä maaliskuuhun. Tää aika on mielelle kaikista pahin, mutta nyt kaikki keinot käyttöön että tästä piristytään ja jaksetaan puskea läpi talven! :)






Onko sulla mielenpäällä joku asia josta haluaisit muiden mielipiteitä tai pohdintaa? Kerro mulle, voit laittaa anonyymisti blogiin tai muun somen kautta ideoita. Kokeilen täällä taustalla sillä välin muotoilla näitä mun kirjotuksia luettavempiin muotoihin ja julkaistua tänne. 


25.10.2017

Nyt ja tulevaisuudessa näyttää tältä.










Ennen syyslomaa siivosin jokaista laatikkoa myöten asuntoni, kaikki oli omilla paikoillaan vihdoinkin. 
Lomalta palattua oli ihana tulla kotiin jossa ei tarvitse heti alkaa järjestelemään ja vaatteet sai pistää pinoihin kaappiin, toki se taas kuitenkin räjähtää viikon sisään.. Lauantaina matkalla mummolaan kävin sikapäivillä Kärkkäisellä. Mukaan tarttui Casa Ingridin ihanaihana matto! Alennuksella hintaa jäi ~40e.
Eilen lähti parvekkeelta äskettäin hommatut vanhat jakkarat, ei mulla riitäkkään koulussa aika tuunata niitä.
Tulee hyvä fiilis antaa roskalavan kautta tavarat eteenpäin kuin että heittäisi ne roskiin. Jos ja toivottavasti kun muutan etelään vuodenvaihteessa, joudun miettimään uusiksi sisustukset ja kalusteet. En edes tiedä muutanko yksin, kaksin vai jopa isommalla porukalla jonnekkin. Pitää alkaa nyt katselemaan asuntoja ja etsimään todenteolla töitä. Hassua, just muutin tänne ja ajattelin kuinka pitkä aika 3vuotta on ennen kuin on mahdollisuus päästä harkitsemaan edes muuttoa etelämmäs. Tai no jäljelle jäikin 2.5v! Nyt kun se aika on käsillä, iskee hieman paniikki. Tulevaisuus kuitenkin näyttää ihan lupaavalta ja odotan mielenkiinnolla sitä! 
Paul pääsee intistä samaan aikaan kun (toivottavasti) valmistun joten kaukosuhdekkin olisi muuton myötä ohi.
Toki itsellä ei oo enään niin valtava kiire että jos töitä ei ala kuulumaan niin ei mun elämä siihen kaadu, suunnitelmat B ja C on aina keksitty. :D Haikeana tuun luopumaan tästä asunnosta, mukavasta vuokranantajasta sekä ihanan rauhallisesta kerrostalosta. Ihan kun kirjottaisi jo hyvästejä tänne mutta ehkä tää ajatustyö helpottaa jälkikäteen kun on osannut varautua. Ja mä tottavie teen kaikkeni että valmistun nyt.
Joulujuttuja en kämpälle valojen lisäksi todennäköisesti laita koska en oo yhtään koristelutyyppiä :D Lähden jouluksi kuitenkin kotiin ja palaan joulun jälkeen tunnetusti jouluähkyssä. Hassua että taas on joulu, justhan se meni. Tää vuosi on kyllä mennyt ihan supernopeasti!